Heikkilä, Lasse: Suomi

Ystäväni Peguy, jos olisit nähnyt Suomen kesällä.

jos olisit vaeltanut järvillämme, jos olisit yöpynyt

valkean kesäyön kaipuu-täydellisyyteen.

Jos koivumme olisit nähnyt, pitkäriippaiset ja sorjat

valkotuohineen, harmaan kivikon luota

yksinäisistä laajoihin metsiin ...

Vaikka vain lepikot, laidunten ruostuvat puut.

Ja saaret järvillä, kalasaunat, kuovin laulut öisin.

Miten olisit silloin laulanut?

Turha sitä pohtia, hyvin olisit laulanut.

Katsokaa kuinka kaunis voi olla maa, sanoo Herra,

minä olen sen teille antanut,

kuinka se ei olisi kaunis.

Miten puhdas on taivas, kuultava tai pilvinen,

teille annettu. Katsokaa sitä ja hengittäkää ilolla,

sanoo Herra, riemuitkaa tästä maasta

sillä sitä varten se on teillä.

Riemuitkaa, sanoo Herra.

Sillä ilon minä olen luonut.

En ole pannut sitä piiloon, en kätkenyt.

Ruis kohoaa ja huojuu niin keltaisen kypsänä,

timotei matalana on niin vihreän täyteistä, hyvää.

Kuuset, tummanvihreät, kuolemattomuuden puut,

nimenomattain tämän maan puut,

itse olen ne alkuun istuttanut,

sanoo Herra. Tämän maan puiksi kuten koivut.

Mutta kuuset enemmän kuin koivut,

sillä kuolemattomuus minusta puhuu,

laakeri ja palmu voitosta ja rauhasta,

mutta kuolemattomuudessa ne ovat kaikki tyynni,

sanoo Herra.

Entä sitten kirkkoveneet,

älkää niitä piiloittako, ne ovat kauniit

pyhäaamuin vesillä.

Ne minä haluan säilyttää,

sanoo Herra.

Sillä kirkkoveneet ovat matkalaisten voimalliset laivat,

rakentajat niitä soutavat ja niillä on päämäärä.

Ei minkään veneen tuhdot ole yhtä hyvät.

Viikinkilaivat minä murskasin raudalla ja myrskyllä,

näitä ei murskata ja puusta ovat niiden kyljet.

Hyvin hyödylliset.

Niiden liike kesävedellä on niin kaunis,

etten halua tämän elävän kulkemisen loppuvan.

Ja kaikki Taiturit, puiset ja kiviset.

Mitä kaikkea on järvienne selillä ja rannoilla,

mitkä muistot ja mitkä reitit ja mitkä unelmat.

Todella olen antanut teille hyvin.

Kaikkein innokkaimmille marisijoille maan päällä,

jotka heittävät heti nurinan kun on tärkeätä tehtävää

ja minä kutsun.

Silloin suomalaiset ovat kaikkein nopeimmat

niin käymään taisteluun kuin sitten palaamaan sieltä.

Kyllä heillä on nopeat jalat molempiin suuntiin,

sen olen nähnyt.

Ja ketkä sitten olisivat sen omahyväisemmät kuin suomalaiset?

Ja ketkä yhtä vaatimattomat?

Tämä kansa on yhtä hyvä kuin sille annettu maa on hyvä.

Riemuitkaa tästä kauniista maasta, sanoo Herra.

Péguy barátom, ha jártál volna

Finnországban nyáron

ha tavainkon kóboroltál s éjszakáztál volna

a nyári csillagok fehér ködében

ha láttad volna ligeteinket a pikkelyhéjú

karcsú nyírt a szürke kőrakás mellől

melyek magányosan domborulnak

a kerek erdőkben...

akár az égerligetek a legelők rozsdás fái

és a taviszigetek halszaunák

póling-dalok az éjszakában

mit énekeltél volna akkor

feszegetni ezt kár hangod csodálatos

nézd mily szép lehet a föld – suttogja az Úr

én azt feleltem

nem lehetne szép

bármilyen az ég áttetszőn tiszta vagy borús

néked válaszol Nézd csak

és ujjongva lélegezz föl

szóla az Úr örvendj e földnek

mert tiéd

az öröm is az én teremtményem

elrejteni befödni nem tudom

megnő a rozs sárga kalászon ring

törpén zöldell a komócsin, ime

a télzöld jegenyefenyők a halhatatlanság fái

tehát fái e földnek

egykor magam ültettem a sok-sok csemetét

szóla az Úr – köntösül e bolygónak

miként a nyírt

de a nyírnél is előbb a fenyőt

a halhatatlanság suttogja ezt

borostyán diadalból pálma nyugalomból

de csendesek ők a halhatatlanságban –

szóla az Úr

ím a templomhajók hatalmas utasszállítók

építők húzzák az evezőket és elérik a célt

mondj csónakot melynek ülései jobbak

a vikingek vasazott gályáit

viharral törtem össze

ezeket nem kell szétzúzni fabordázatuk

nagyon hasznos

kecsesen siklanak a nyár vízén

nem kivánom a fedélzetre lépők halálát

fából és sziklából rakott mólók

rakpartról vízbe hajló ívei

milyen emlékre útra álomra mutatnak

vajh jó-e válaszom

az elégedetleneknek minden felemelő a földön

az elsőkként mozdulókra fontos teendők várnak

szólítom őket

ó robbanó finnek

folyók fölött csatázók halálból hazatérők

akiket gyors lábuk két irányba ragad el

láttam őket

ki lenne náluk elégedettebb

és kit óhajtanának inkább

jó ez a nép ahogy e föld is áldott

örvendj e földnek – suttogá az Úr