Kailas, Uuno: Palava laulu

Polun talvisen päähän päätyi

ja hangelle jääksi jäätyi

eräs vaeltaja täältä.

– Mut laulu soi hänen päänsä päältä.

Se soi ja – hulmuten paloi.

Ja nukkujan otsalle valoi

se seppelen tulta.

Tuli taivaalle nous. Jäi maahan multa.

Téli ösvényen megrekedt,

hóra jéggé jegesedett

valamelyik szenvedő.

– Feje fölött mégis a dal messze nő.

Messze nő és mint láng éget

az alvó homlokra fényes

tűzvirág-fonatot.

S koronaként aranyfénnyel csillogott.