Oksanen, A.: Finn szonett (Suomalainen sonetti Magyar nyelven)

Ei tainnut vanha Väinämöinen luulla,

ett' oisi kenkään laulajoista meillä

soveltuva sonettien siteillä –

runon tekoon Kalevalaisten kuulla.

Ei istukaan käkömme mandelpuulla,

ei L a u r a t meitä kohtaa kirkkoteillä; –

ei ihme siis, jos Pohjolan rämeillä

ei soi sonetti A r n o l a i s e n suulla.

Suloinen kuulla kuitenkin tuo oisi,

ja siitä Suomalainen toivojensa

tulelle uutta kiihoitusta toisi,

jos kautta näiden laulukahlettensa

sen kieli, halvaksi havaittu, voisi

siteistä muista päästä irrallensa.

Vén Väinö sem tudta fejébe venni,

hogy ne akadna a dalnokok között,

ki alkalmas lenne szonettmód kötött

versekben Kalevalánk énekelni.

Nincsen mandulásra röppenő kakukk,

s a templomút sem hoz majd Laurákat; -

nem csoda, ha mocsarán Pohjolának

nem szólnak arnói szonettkoszorúk.

De kellemes lenne mégis hallani

ritmusreményeit az új daloknak,

hogy van dalunk, mit el tudunk szavalni,

fegyelmet adjunk hát a verssoroknak,

így nyelvünket sem tudják eltagadni,

s a költemények minket összefognak.