Saarikoski, Pentti: Aineksia elegiaan

Ikkunat ovat auki kesäiltaan,

tahkot vinkuvat, kohta pirskuu veri.

Pojat hälisevät.

Ruutuhousut nymfit

ja hän koreasti maalattu jonka korvista

riippuvat kultaiset sonetit.

Mutta kylmyys huokuu jumalten suurista

huoneistoista

ja ihmisparka

kuin pullo särjetään juominkien jälkeen.

Tyhjät tienristeykset.

Hienhajuiset lähteet. Alumiinikuu.

Paras täältä on poistua ensimmäisissä

kengissään.

Nyári estbe kitárt ablakok,

köszörűkő nyiszog, freccsen a vér.

Fiúk zajonganak.

És kockásnadrágú nimfák,

ő szépen kikészítve, füléből

arany szonettek csüngenek.

Az istenek tágas termeiből hideg árad

s a szegény embert

úgy roppantják szét

mint valami palackot az ivászat után.

Üres útkereszteződések.

Izzadságszagú forrás. Alumíniumhold.

Legjobb lesz meglépni innen

az első cipőben.