Schrowe, Uno von: Sonetti
Sonetti (Finn)Hiljaa rauhallisna tuulen henki huokuu, hiljaa lehto hymäjää, lammen tyyni kalvo levähtää, kuikka uinuu,nukkuu perhonenkin.
Hiljaa liristen soi puronenkin, lähde sille virran synnyttää, kyntörastas yksin ystävää kutsuu: kaukaa kuuluu ääni senki.
Pohjoisessa välkkyväinen vyö kaareen kääntyy pitkin taivaan rantaa, päivän tuskin umpeen käydä antaa.
Oi jos aina oisi suvi-yö! Hetkisen se kestää vaan-ja kohta aamun koitto koilisesta ruskottaa.
|
Szonett (Magyar)A szél lelke halk nyugalmat áraszt, a liget csöndesen mosolyog: tavakban pihenő hold ragyog, alszik a búvár, s a lepke fáradt.
Csöndes a szemérmes csermely hangja, forrás fehérlő fodrán a hab, a távoli mező társat ad: egy rigó magányom elriasztja.
Északon ragyogó égi öv, hatalmas sarlóívszalagja a nap ösvényét eltakarja.
Csak nyarat lehelne, ó, a föld! és várna, várna a pillanatra - parázslik keleten már a köd.
|