Surakka, Aari: Mákok (Unikot Magyar nyelven)

Yö pusersi niitä,

mutta ne taistelivat itsensä aamulle.

Niiden valtavat terät ovat peloittavan

hehkuvat

ja kääntyvät riemullisina

päin palavaa kirkkautta.

Tajuan hämmästyen niiden oudon,

väkevän tuoksun.

Niinkuin ihmiset tajuavat veljiänsä;

niitä,

jotka ovat rukoilleet

yksinäisinä, tuskallisina öinä.

Az éj leverte őket,

de reggelre ismét erőre kaptak.

Hatalmas gubóikból sugárzott a

félelem,

és örvendezve fordították

fejüket az izzó ragyogásra.

Döbbenten vettem észre

különös, átható illatukat.

Így veszik észre az emberek testvérüket;

azokat,

akik magányosan

fohászkodnak a fájdalmas éjszakákban.