Hellaakoski, Aaro: Kuolema istuu olkapäällä

Kuolema istuu olkapäällä.

Korppinakos? Ei niin.

Pienenpienellä linnun nokalla

poskeen koputettiin

luvaten laulua jotakin,

jonka takia kannattaa

varrota hetkeä, jolloin

kaikki salvat raukeaa.

A halál ott ül a vállon.

Mint a holló? Nem aképp:

Kis madárka, és az archoz

kopogtatja csőre csöpp hegyét.

Valami dalt is igérget,

amiért majd érdemes

lesz a pillanatra várni,

amikor majd enged a retesz.